Matkakertomukset » Kouvolan Matkatoimisto


Jokainen meistä tietää miten helppoa on piipahtaa Kreikassa valmismatkoilla. Lomakuvastosta vain valitset mieleisen kohteen ja perillä oppaat hoitavat sinut hotelliin. Ranta on lähellä ja kauppa nurkan takana.Yleensä kaikki toimii vaivattomasti. Parhaat matkat ovat suunnittelemattomia, laiva on lähdössä jonnekin, hyppäät kyytiin ja löydät itsesi - ties mistä. Niin pientä kylää ei olekaan, ettei yösijaa löytyisi. Kreikan kielen alkeiden opettelu kannattaa. Ensin pitää olla unelma ja uskoa siihen sitten vain hippusen rohkeutta toteuttaa se. Päätin toteuttaa taas haaveeni ja ostin vain lennot Kosille ja takaisin. Kosilta matkaan laivalla saarelta toiselle. Halusin käydä ainakin Lipsin saarella ja saariahan Aigean meressä riittää. Sopiva varustus ja hyvä kunto, tervetta järkeä, ripaus seikkailunhalua ja hyvää tuulta - kas siinä oivallinen resepti ja salaisuus onnistuneelle matkalle. Matkan onnistuminen on kiinni omasta itsesta ja suhtautumisesta asioihin.

3.9. Perjantai

Kone laskeutui Kosin kentälle ja vastaan tuhahti lämmin yötuuli. Otin taksin ja saavuin Mastiharin pieneen satamaan vähän ennen puoltayötä. Laiva oli jo satamassa ja odotteli lähtöä. Istuin tutussa tavernassa ja nautin tummasta, lämpimästä illasta. Laiva saapui Kalymnokselle klo 2.30. Vedin väsyneenä laukkuani kohti satamassa olevaa hotellia, josta näkyi valoa. Hotelli Aristos osoittautui vaatimattomaksi reppumatkalaisten suosimaksi paikaksi. Sain kattohuoneen aivan ylhäältä ullakolta. Huoneessa oli 7 vuodetta ja pyykkinarut katossa, mutta ihana näköala satamaan. Valinta vuoteista ei tuottanut vaikeutta - otin ensimmäisen ja nukahdin heti.

4.9 Lauantai

Aamun valjetessa tuijotin katossa roikkuvia pyykkinaruja ja kuutta tyhjää vuodetta - nauratti, hauska kamppä. Väsymys oli tipotiessään ja odotin mielenkiinnolla alkavaa päivää. Nautiskelin satamassa maittavan aamiaisen ja lähdin etsimään tanssiryhmälaisiä, jotka olin tavannut talvella Suomessa. Osoitteet mukanani menin valokuvaliikkeeseen, jossa työskenteli Mihalis. Hän kertoi ryhmän jäsenista, Anna oli sairaalassa ja Manolis Ateenassa. Jorgos piti ravintolaa aivan sataman lähellä. "Terveisiä heille, ehkä tapaamme paluumatkalla", sanoin.
0stin lipun Lipsille klo 14.30 lähtevään laivaan. Kun palasin majapaikkaani ja halusin maksaa yöpymiseni (20e), isäntä ei voinut ymmärtää lähtöani. Hän tarjosi parempaa huonetta ja ei suostunut ottamaan rahaa ennen kuin näytin laivalippuni sillä luuli, että vaihdan hotellia.
Laiva saapui Lipsille noin puoli viiden maissa. Satamassa oli kaksi naista tarjoamassa huonetta, mutta ohitin heidät kun näin kyltin "Galini". Olin katsonut netista tietoa tästä pensionaatista. Galini sijaitsee aivan satamassa. Sain siistin, ilmastoidun huoneen, joka oli 20e yö sekä kutsun kahville. Niko on kalastaja ja vaimo Anna pitää pensionaattia. Niko puhdisti viinirypäleitä marmelaadia varten ja me Annan kanssa joimme kahvit.
Lipsi on pieni rauhallinen saari noin 700 vakituista asukasta ja 42 kirkkoa. Saaren voi kävellä päästä päähän ja siellä on hienoja uimarantoja. Edullisia tavernoita ja pikku kauppoja. Rakennustyyli eroaa Pohjois-Aigean meren saarista, sini-valkoisia tasakattoisia taloja.
Loman ensimmäinen uintikerta tuntuu aina yhtä hienolta. Uinnin jälkeen suihkuun ja lepäämään.
Levättyäni lähdin tutustumaan kaupunkiin ja ihmettelin ampumista ja kovaa pauketta läheisen kirkon pihalta. Kirkossa oli vihkitoimitus ja paukuttelu johtui häistä. Pian hääväki siirtyi läheiseen tavernaan ja sain kutsun tulla mukaan. Häätanssin jälkeen alkoi perinteinen kreikkalainen meno. Orkesteri soitti ilman taukoja ja tanssiletkassa oli kymmeniä häävieraita. Lähdin nukkumaan kahden maissa, mutta juhlinta jatkui aamuun asti.

5.9. Sunnuntai

Olin nukkunut hyvin, kiitos rauhallisen ja ilmastoidun huoneen. Aamu valkeni tuulisena ja pilvisena, mutta kun lähdin kävelemään, aurinko lämmitti jo mukavasti. Ohitin pari rantapoukamaa ja tulin pienelle kirkolle, siellä tapasin aasin ajajan koirineen. Muita ihmisiä ei näkynyt, vain meri ja tuulen äänet. Päätin jatkaa vielä Blatis Giolos rannalle, joka on noin tunnin kävelymatkan päässä. Matkalla ei ollut asutusta ja seutu näytti hyvin siistiltä. Rannalla ei ollut ketään, kunnes eräs kreikkalaisperhe tuli aivan viereeni. Kuulumiset piti heti vaihtaa ja perhesuhteet selvittää.
Kävelin takaisin ja uin vielä lähirannalla joka on ihana, matala hiekkaranta.
Illalla söin yläkylässä, paikassa jossa oli vain krekkalaisia perheita. Sakanagi oli erittäin hyvää. Kun palasin, Anna kutsui minua syömään kalaa, mutta olin niin kylläinen etten jaksanut syödä mitään.

6.9 Maanantai

Herään aikaisin, käyn uimassa ja sitten leipomossa ostamassa herkullisia seessaminsämpylöita. Satamaan alkaa kerääntyä ihmisiä - siis laiva tulossa. Otin selvää mihin laiva oli menossa. Minulla olisi nyt mahdollisuus lähteä käymään Agathonissin saarella ja palata illalla takaisin. Reppu selkään ja laivalle.
Matka sujui voimakkaassa tuulessa ja meri myrskysi kovasti. Agathonissi sijaitsee hyvin lähellä Turkin rannikkoa ja asukkaita saarella on noin 150. Saaren "pääkaupunki" Megalo Horio on kilometrin, rankan kapuamisen päässä rannasta. Lähella on myös Mikro Horio - ystävällisiä vanhoja mummoja ja pappoja, jotka istuskelivat pihoilla ja kutsuivat kahville. Läheisellä kirkolla oli remontti, miehet käänsivät sementtiä 30 asteen kuumuudessa. Laskeuduin satamaan ja tapasin kreikkalaisen naisen, joka tuli uimasta. Kyselin häneltä kauppaa, että voisin ostaa kartan ja kortteja. Kauppa oli auki vasta illalla - no se siitä.

On niin hiljaista, meren aaltojen laulu vain kuuluu hiljaisena musiikkina - tämä on tätä etsimääni Kreikkaa. Tämä lämpö ja hiljaisuus on ihanaa -ei huolta huomisesta. Nautin ranta tavernassa maittavan aterian ja sitten kävelin ja katselin kylää. Tapasin taas Hrisulan, naisen, jolta olin kysellyt kauppaa. Kuinka ollakaan löysin itseni hänen kahvipöydastä. Hrisulan aviomies Steljos oli myös paikalla ja hän soitti satamapoliisille kysellen milloin laiva Nisos Kalymnos tulee Samokselta. Ilta pimeni ja Stelios soitti jälleen ja kertoi ettei laivaa tule tänä iltana, koska on liian kova tuuli. Hrisula antoi minulle huoneen ja istuskelin heidän kanssaan, kunnes väsymys voitti ja menin nukkumaan.

7.9. Tiistai

Aamulla Stelios koputteli oveen ja kertoi laivan lähtevän kello 7.00 Samokselta. Join aamukahvit perheen kanssa ja jäin odottelemaan laivan tuloa.
Kävelin vielä sataman tuntumassa. Tapasin vanhan papan, joka keitteli ruokaa avotulella ja mummon, joka suitsutteli ilmaan torjuen näin kaikkea pahaa ympäriltäni. Idylli oli hyvin mieleenpainuva. Seurailin kylän asukkaita - turisteja ei minun lisäkseni ollut kuin kaksi saksalaista tyttöä rinkkoineen. Tulivat samalla laivalla eilen ja häipyivät jonnekin rannalle. Satamassa on jokunen purjevene ja niissä kreikkalaisia nuoria, jotka ovat viela kesälomalla ja sukuloimassa täällä, hiljaista on.
Nisos Kalymnos tuli ja olin Lipsillä klo 17 aikoihin.
Anna ja Nikos halailivat ja harmittelivat, kun olin joutunut yöpymaän ja oliko minulla ollut lämpimiä vaatteita mukana. Menin suihkuun ja elämä tuntui taas kotoiselta.
Anna tuli kutsumaan illalla syömaan, kävimme viereisessä pienessä kirkossa, jota Anna hoitaa. Sytytimme tuohukset ja muistelin läheisiäni kiitollisena.
Ilta oli mahtava, meitä oli 14 henkeä pöydän ääressa. Nuori japanilainen poika ja tyttö, jotka asuivat naapureinani olivat myös kutsuttu.He ovat jo kolmatta kertaa Lipsillä ja huomenna lähtevät Kosille ja edelleen Ateenaan, josta lentivat Tokioon. Perhe oli saanut myös sukulaisia Rhodokselta, jotka lomailivat heidän luonaan. Tytär perheineen asuu naapurissa ja he tulivat myöskin syömaan. Nikos on kalastaja ja me herkuttelimme tuoreella grillatulla mustekalalla.
Ilta kului rattoisasti ruuan, viinin ja laulun merkeissä.

8.9. Keskiviikko

Tuulinen aamu. Uinnin ja aamiaisen jälkeen menin katsomaan laivan tuloa ja japanilaisten lähtöä. Tavallinen tarina, kun laiva saapui satamaan, kilpailtiin turisteista asunnon tarjonnassa. Koska sesonki on ohi, ei ole paljon turisteja ja tarjonta pensionaateista on hyvä. Ei tullut yhtään turistia Galiniin, jossa on viisi huonetta ja vain minä asukkaana. Lähdin kävelemaan kohti Chochlakouran rantaa, ohitin pienen viininvalmistamon, jonka omistaja on Dimitris Makrisi. Viinirypäleet kuivuivat pellolla muovin päällä, rypäleet olivat aivan mustia. Täällä on erikoisuutena musta viini "mauro grasi". Ranta oli kivinen ja en viihtynyt siellä kauankaan, pari turistia oli uimassa meressä. Kävelin takaisin "omalle rannalle" aivan pensionaatin viereen. Pehmeä, hiekkapohja ja pitkalle, pitkalle matalaa. Illalla vein kortteja postiin ja nautiskelin lämmöstä.
En ole ihmisia, jotka ulkomailla matkustaessaan kaipaavat koko ajan terveisiä Suomesta. En etsi käsiini suomalaisia lehtia, kierrän kaukaa suomalaiset ruokapaikat ja suomea puhuvat sisäänheittajät.
Istahdin pieneen tavernaan ja tilasin retsiinaa. Retsiinan kylkiäisenä tuotiin lautanen jossa oli oliiveja, tomaatteja, kurkkua sekä fetaa ja toisella lautasella kalapalleroita, lihapullia ja mustekalaa. Menin väsyneenä nukkumaan, mutta vain vähäksi aikaa sillä alkoi kova myrsky. Tuuli heitteli parvekkeen tuoleja ja kaikkea muutakin se tempasi mukaansa.

9.9. Torstai

Taas on tuulista. Aamukävelystäni tuli yllättävän pitka, ylös vuorille toista kautta ja toista tieta takaisin - matka ehkä 8km.
Palattuani maistui aamiainen - ihanaa tuoremehua, hedelmiä, juustoa ja lämmintä leipää. Päätin ryhdistäytyä ja katsella vähän kreikan kielioppia.
Anna tarjosi minulle taas ruokaa ja Popi (1 v), Annan ja Nikon tytär, tarkasti kreikantehtäviäni. Leppoisaa, lämmintä illanviettoa.

10.9. Perjantai

Aaamulla alkoi taas tuulemaan. Aurinko paistoi, mutta tuuli viilensi ilman. Juttelin Annan kanssa ja lähdin uimaan. Rannalla olo oli sietämätönta, koska tuuli lennätti hiekkaa silmiin ja joka paikkaan. Palattuani Popi toi taas minulle musakaa, ettei pääse nälkä yllättämään. Ystävällistä. Lepäilin ja illalla lähdin vanhaan kaupunkiin. Koin yllätyksen - satamassa oli paljon ihmisiä ja kymmeniä purjeveneitä. Olin kuullut parina päivänä kun soittokunta harjoitteli ja nyt tiesin miksi. Aigean meren regatta päättyy tänään Lipsille. Satamassa on esiintymislava ja katsomo, gillit kuumenevat ja valmistetaan ruokaa. 10 euron hinnalla saat lasin käteen ja saat syödä ja juoda niin paljon kuin jaksat. Ohjelma alkaa musiikilla, jota esittää busukiyhtye. Kansantanssi -ryhmä tanssii ja heillä on hyvin kauniit puvut. Pormestarin puhe ja papin siunaus, jonka jälkeen palkinnot purjehtijoille jaettiin ja soittokunta soittaa fanfaarit. Kaikki pääsevät tanssimaan ja ilta päättyy suureen ilotulitukseen. Vaikuttavaa!

11.9. Lauantai

Yö oli taas hyvin tuulinen. Kävin vanhankaupungin kirjakaupassa, koska he olivat luvanneet tuoda pääsiäis- ja joulukortteja, joita eilen kyselin. Turha reissu, ei ollut tullut. Vietin aikaa Annan parvekkeella ja odotin lippukioskin aukeavan. Ostin lipun laivaan, joka menee Kalymnokselle. Kun laiva oli Pothiassa otin taksin ja ajoin Masurin kylään.
Aioin asua kylässä ja tavata Anastasiaa, jos hän olisi siellä. Menin Anastasian kotiin ja jälleennäkemisen ilo oli molemminpuolista. Anastasian perheeseen kuuluu hyvin sairas äiti Marina ja kolme lasta Dimitris, Janis ja Marina. Anastaasian serkku Englannista oli lomailemassa myös siellä. Sain saman "oman huoneen", kuin ennenkin ja asetuin taloksi. Huoneessa kaikki oli ihanasti rempallaan, mutta siinä oli parveke merelle. Kun aurinko laski Telentoksen taakse ja kultaa Tyynenmeren, se on kaunista. Illalla menin tuttuun tavernaan ja halusin syödä paistettuja munakoisoja valkosipulitahnan kanssa - ja niitähän löytyi. Olin viikon kysellyt tätä herkkua, enkä saanut, mutta täältä sitä aina saa - hyviä, nam. Kalioreksi!

12.9. Sunnuntai

Yön nukuin oikein hyvin, meri pauhasi huoneen alapuolella ja oli mukavan viileää. Kävelin kylän halki kalastajien satamaan, missä he tuovat kalansaaliitaan rantaan. Neljän vuoden aikana tämä paikkakin on muuttunut ,on tullut lisää pikkukauppoja ja paljon on rakennettukin. Poikkesin taas kahville Masurin kafeteriaan ja olin ainut asiakas. Aurinko paistoi lämpimästi ja rupattelin isännän kanssa turistien puuttumisesta. Anastasia kutsui minut syömään ja katsomaan äitiään. Marinan kunto on huonontunut siitä kun viimeksi tavattiin, puhekykykin on mennyt. Kun katselin Anastaasian arjen pyöritystä tamän perheen kanssa, ajattelin miten hän jaksaa. Söimme stifadoa ja lapset metelöivät kilpaa äidin komennellessa heitä. Ruokailun jälkeen olin lasten kanssa pihalla, mutta vaikea heitä oli pitää ryhmässä. Kaksoset Jorgos ja Marina 2v yrittivät mennä maantielle ja Dimitris 4v rantaan - ole siinä sitten jokaisen perässä. Kävimme kaikki yhdessä uimassa ja huokaisin helpotuksesta, kun ei mitään vahinkoa sattunut.

13.9. Maanantai

Meri on tyyntynyt ja ei tuule, nyt tulee kuuma päivä. Aamukävely EU- tietä, joksi sitä nimitämme, ylös ja toista alas. Ostin vähän mehuja ja hedelmiä jäakaappiin, sillä aion olla tänään ahkera ja lukea läksyjä. Iltapäivälla oli pakko käydä uimassa kun on niin kuuma. Illalla kävelin yläkylään ja katselin auringonlaskun. Ihmisääniä ei kuulu ,mutta täysin hiljaista ei ole, kaskaat sirittävat, kellot kalkattaa vuoren karuilla rinteillä laiduntavien lampaiden ja vuohien kaulassa. Auringonlaskut ovat Kreikassa upeita, mutta missään käymässäni paikassa ei ole niin kaunista, kuin täällä Kalymnoksen Masurin kylässä.
Illan jo pimetessä lähden kalastajaveneellä Telentoksen saarelle syömään. Telentoksen pieni ja uskomattoman kaunis kalastajakylä elää vielä hyvin omavaraisesti. Kävin tutun Panormitiksen kaupassa, mutta se oli jo suljettu. Kun kävelin pientä kujaa kirkolle päin, sain vanhalta mummolta tuoksuvan basilikakimpun ja hyvän syksyn toivotuksen. Tunnelma perheen pitämässä taverna Zorbaksessa oli kotoisa kun ruokailin siellä. Taskulamppu oli tarpeellinen, kun palasin "kotiin" myöhäisessä illassa.

14.9. Tiistai

Aamulla varhain lähdin Pothiaan kyselemään Mastihariin lähtevien laivojen aikatauluja. Sitten halusin tavata tanssiryhmien jäseniä, jotka kävivät Suomessa 2002. Jorgoksen kafeteria ei ollut aamupäivallä vielä auki, joten en tavannut häntä. Tein vähän ostoksia ja palasin Mastihariin. Iltapaivällä olin Anastasian luona kahvilla ja hän kertoi ongelmistaan - niitä tosiaan on paljon. Hän ei halunnut ottaa maksua huoneesta, mutta pienen korvauksen sain hänelle annettua. Illan vietin omalla parvekkeella, kynttilää poltellen, nautiskelin viiniä ja hedelmiä. Tuijottelin tähtitaivasta, aika menettää merkityksensä, kiirettä ei ole minnekään.

15.9. Keskiviikko

Tänään lähdin pitkälle patikkaretkelle. Ensin kylän halki ja ylös vuorelle, sitten jatkoin Kantounin kylään. Kylässä kävin Maria Kotsunin pihassa, mutta en tavannut ketään muuta kuin pienen villakoiran pentuineen. Maria on kuollut muutama vuosi sitten. Hän oli kreikan kielen opettaja kursseilla, joilla minäkin olin mukana. Menen rannalle, aurinko pilkistää pilven takaa ja meri on niin sininen. Pienet kivet kilisevät aaltojen liikkuessa edestakaisin. Kuuntelen meren ääniä ja nautin kaikesta. Taivaasta, merestä, auringosta ja hiekkarannasta. Potkaisen kengät pois jalasta ja juoksen meren syliin. Uinnin jälkeen nousen pientä polkua pitkin vuorella olevalle luostarille. Polku nousi siksakkia. oli vaikea kulkuinen ja kivinen. Saavutin tavoitteeni ja istuin Stauros luostarin viileässä pihapiirissä, mursin seesamleipää ja join vettä. Ihailin upeata maisemaa ja lepäilin. Ajattelin suhdettani Kreikkaan, minulle Kreikka on ennen kaikkea sen ihmiset. Kreikkalainen on vieraanvarainen ja hyväksyy muulla tavalla ajattelevat ihmiset. Kreikkalaisten lähimmäisen rakkaus ja taito nauttia elämästä on itsestäänselvyys. "Kotiin" palattuani tunsin jaloissani matkan pituuden ja vaikeakulkuisuuden. Sähkökatkokset ovat yleistä tällä saarella. Illalla yhdeksän aikaan katkesivat sähköt ja katko kesti monta tuntia. Koko kylä oli pimeänä ja tavernoiden asiakkaat odottelivat tilauksiaan. Kynttilöitä ja pieniä öljylamppuja tuotiin pöytiin. Minullakin oli taskulamppu väärässä paikassa - huoneessa ei mukana. Illat ovat niin lämpimiä ja on niin ihanaa istua parvekkeella kynttilän valossa.

16.9. Torstai

Aamulla puoli kahdeksan aikaan Telentoksen vuorenhuippu kylpee jo aamuauringossa. Kalastajat palaavat verkkoja kokemasta ja päivä alkaa monine askareineen. Kylän raitin päivän puolella on kokoontunut koko miespuolinen väestö, joka pikku kapakan edustalla nautiskelee kreikkalaista kahvia ja keskustelee todennäköisesti politiikasta. Kreikkalaiset elävät valossa, se on säkenöivää, pelkistetty, jollakin tavalla ylivalkoista. Jos ihminen joskus tarvitsee rauhallista, terveellistä ja yksinkertaista unohduksen paikkaa saattaisi sellainen löytyä juuri täältä. Täällä minä nyt olen ja kaikki odotukset ovat ylittyneet. Aamulla Masurin keskustaan ja tilaan taksin klo 12.3O, valmistelen kotiin lähtöä ja pakkailen laukkua. Käyn hyvästelemässä Anastabsian, Marinan ja lapset. Taksilla Pothiaan. Jätän laukun kafeteriaan koska laivan lähtöön on vielä aikaa. Laiva lahti ajallaan ja oli turvallinen tunne, että matka eteni suunnitelmien mukaisesti. Mastiharin satamassa menin tuttuun tavernaan ja söin viimeisen aterian tämän matkan aikana. Taksilla Kosin kentälle ja lento Helsingissä yöllä klo 00.5O. Laukkuja odotellessa tuli yllättävä kokemus. Osa laukuista tuli, mutta sitten tulo pysähtyi - syy työvuoro vaihtui ja keskeytys kesti 55 minuuttia.

Yhteenveto matkasta:
Huumori ja järjen käyttö auttavat ihmeesti.
Nainen voi liikkua ja elää turvallisesti, kunhan käyttää aivojaan.
Ihmiset ovat hymyileviä ja avuliaita sekä suhtautuvat ulkomaalaiseen kärsivällisesti.
Rohkeus ei ole pelon, eikä vahvuus heikkouden puutetta.
Ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta elämä kantaa kummasti, OLETPA MISSA TAHANSA!

Kirjoittajana Airi Olenius Kouvolasta


© 2024 | Kouvolan Matkatoimisto Oy