Armenia, maa vuorten kätköissä
Wete Myllymaa
Matkakertomus ryhmämatkalta Armeniasta.
Maailmassa on paljon asioita joista ei tiedä eikä tajuakaan olevan olemassa. Allekirjoittaneella oli todellinen onni päästä lokakuussa 2008 pienen suljetun ryhmän kanssa tutustumaan melko tuntemattomaan Armeniaan Kaukasuksen alueella etu-Aasiassa.
Tusinan verran outo-kulttuureista kiinnostunutta matkalaista sai rautaisen annoksen tietoa ja kokemusta paljon kärsineestä Armenian kansasta. Pienestä vuoristo-majatalosta käsin avautui eteen uudenlainen maailma, jota vartioi mahtava Turkin puolella oleva vuorenjärkäle, yli viisi-kilometriä korkea legendaarinen Ararat, josta Nooakin arkin jäännöksiä on pyhäinjäännöksinä säilytettynä joissakin kirkoissa.
Täällä maailman kolkassa on ollut ihmisten toimintaa jo 5000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Näillä seuduilla on syntynyt myös kristinuskon alkuajattelut jo paljon ennen kristillisen kirkon syntyä. Armeniahan on vanhin maapallon valtio, jossa virallisena valtiouskontona on kristinusko. Tämä usko julistettiin maahan jo 300-luvulla jkr, joten Armenian valtiokirkko on jo täyttänyt 1700 vuotta.
Suur-Armenia eli valtansa suuruutta jo ennen ajanlaskuamme v 95-55 ekr jolloin maa oli alueeltaan kymmenkertainen nykyiseen verrattuna. Silloin Armenian rajat oli Välimerellä, Mustalla merellä ja Kaspian merellä, joka on maailman suurin järvi. Erilaisten maailman tapahtumien seurauksena Armeniasta on tullut hyvin elastinen valtio kooltaan. Lukuisat sodat ja kansakuntaa kohdanneet vainot ovat pienentäneet kansalaisten määrää tuntuvasti ja nykyinen maa-alakin on enään vain etelä-Suomen läänin kokoinen.
Armenialaisia elää nykyisin Kaukasuksen alueella noin vajaat 4 miljoonaa, joista pääkaupunki Jerevanissa asuu lähes puolet. Osa armenialaisista asuu itsenäisessä vuoristo-Karabaghissa, joka on Armenian valvonnassa kuuden vuoden sodan jälkeen. Tuolloin v.1994 maa järjesteltiin uudelleen ja siellä asunut azerbaidzanilainen vähemmistö muutti pois emämaahansa Azerbaidzaniin, joka tuon sodan hävisi Venäjän puuttumatta asiaan.
Karabaghin alue on kuin entien Berliini toisen maan sisällä. Armenian puolella on asumatonta ei kenenkään maata ja toisella puolella valvoo azerit. Huolto maahan hoidetaan lentoteitse Armeniasta, muuten minivaltio elää omaa elämäänsä. Nykyisin alue on rauhallinen, eikä Venäjäkään halua asiaan puuttua. Joskus kuitenkin on pieniä rajakahakoita puolustus-valmiuksien testaamiseksi, harvoin kuitenkaan kuulat osuu.
Armenialaisia on eri vainojen seurauksena pakolaisina maailmalla noin kuusi miljoonaa, jotka avustavat sukujaan mm. Yhdysvalloista käsin. Osa armenialaisista käy määrä-aikaisissa töissä Venäjän alueella, koska oman maan talous/työelämä ei pysty hoitamaan työllistämistä. Maanviljelyn lisäksi Armeniassa ei ole paljon muita työtehtäviä kuin pienyrittäjyys, rakennus/palvelualat. Luonnonrikkauksia on hyvin vähän, öljyä ei lainkaan.
Lukuisten verilöylyjen jälkeen Armenia sai eräänlaisen itsenäisyys siunauksen Lausannen sopimuksella 1923 jolloin Armenialle hyväksyttiin nykyiset rajat. Tuolloin Armenia oli jo Neuvostoliiton alainen neuvosto-tasavalta Erivanin tasavallan seuraajana. Kuudentoista Neuvosto-tasavallan joukossa Armenia eli vuoteen 1991 jolloin se lopullisesti itsenäistyi Neuvostoliiton ja pakkososialismin hajottua eritapaisiksi kansallis-valtioiksi.
Monien sotien ja vainojen seurauksena Armenian kansasta on tullut hyvin isänmaallinen ja toisiaan ymmärtävä heimoylpeä yhteisö. Stalinin puhdistuksissa väki puhdistettiin patriooteista ja älymystökin pistettiin pakkotyöhön Siperiaan. Toisen maailmansodan melskeissä heitä kuitenkin Stalinkin tarvitsi rintamilleen, n 170 000 armenia jäi taistelukentille kaatuneina. Ensimmäisessä maailmansodassa Armenian tappiot oli vielä paljon suuremmat. Armeniaa on silvottu lukuisissa sodissa suurin tappioin.
Maailman politiikassa Armenia on ollut ulkopuolisille hyvin kiinnostava kohde sijaintinsa vuoksi. Vaikka maassa ei olekaan merkittäviä raaka-aineita on se kuitenkin Bakun öljykentille eräänlainen portti. Yhdysvallat on tästäkin syystä rakentamassa Jerevaniin valtavaa lähetystö-rakennusta tuntosarveksi Venäjän suuntaan, se on samalla jonkinlainen esikunta NATO:lle jonka tukikohta on Turkissa lähellä Armenian rajaa.
Armenian koettelemuksiin kuuluvat myös maanjäristykset. Tunturimaisten vuorten välissä on valtavia rotkoja maanjäristysten seurauksena. Historian aikana Armeniassa on ollut lukuisia suur-järistyksiä. 1600-luvulla mm. Jerevan tuhoutui lähes täysin. Viimeisin tuhojäristys tapahtui v 1988 jolloin Gjumrin alueella 25 000 ihmistä sai surmansa ja sadat-tuhannet menettivät kotinsa.
Poliittisesti Armenia on kaiken sekamelska. Maassa toimii 153 puoluetta, mutta vain 13 puoluetta on edustettuna parlamentissa. Näennäisvaltaa käyttää kolmen puolueen klikki, joka on sidottu harmaaseen talouteen.Todellinen valta perustuu kansalaisten näkemyksen mukaan taloudelliselle mafialle, jonka valta näkyy kaikkialla. Kaikkien vaalien jälkeen epäillään vilppejä ja viimeisten presidentin vaalienkin jälkeen mellakointia tapahtui kunnes ne presidentti Robert Kotzarian mahtitoimilla ulkonaliikkumis- kieltoineen lopetettiin. Rauha palutui nopeasti.
Pelikasinoita on Jerevanissa kymmeniä, joiden kautta korruptiorahaa kierrätetään, niiden hoidossa on maan taloudellinen valta. Loistopalatseja turvalaitteeineen on näkyvillä paikoilla. Länsi-limousinit hierarkisine rekisteri- numeroinoineen tiedottavat kansalaisille kunkin omistajan mafia-aseman. Näitä 01 autoja seuraa aina muutama turva-auto, mutta silti vuosittain tehdään muutama järjestelty vallansiirto-poismeno. Ulkomaiset liikemiehet ovat tämän toimintaväylän omineet ja niimpä Jerevanin alueella on paljon suurten bisnesten miljonäärejä. Turvatoimet tietysti maksavat, mutta toimialan monopoli takaa aina pohjattoman katteen.
Tuloerot Armeniassa ovat valtavat. Öky-miljonäärejä on kymmenittäin ja heidän tuloansionsa perustuu korrupktioon tai veronkiertoon. Harmaa talous kukoistaa, eikä valtion kassaan ole tungosta verokertymän kautta.Työväestö ja maaseutu elävät köyhää hiljaista elämää toivoen muiden maiden puuttumista vallan käytön demokratisoimiseen. Nälkä ei kuitenkaan ole onneksi suurin ongelma, armenialainen on selviytyjä tässäkin asiassa. Toivottomuus/ruokamellakoita ei maassa ole ollut.
Vaalit ovat pintapuolisesti rehelliset, mutta äänet ovat jopa kaupan. Henkilörekisteri-järjestelmää (sosialiturvatunnus) ei ole. Vaalilistoilla on paljon samannimisiä henkilöitä perinteistä johtuen, mutta myös kuolleitakin listoilta löytyy. Syrjäkyliltä ei äänestämään pääse lainkaan huonojen liikenne-yhteyksien vuoksi. Vaalien ym. asiointien vuoksi Armeniaan yritettiin luoda henkilörekisterit, mutta kansalaiset vastustivat sitä. Vallanpitäjiin ei luoteta ja siksi ei myöskään omia tietoja haluta viranomaisille antaa. Epäluulot vaivaavat kaikkea arkielämää.
Kaikki tiet moootoritiet mukaan lukien ovat heikkokuntoisia ja opasteetkin sen mukaisia. Vauhti teillä on kilpailuluonteista ja kaoottista. Kiilailu ja töötettely näkyy ja kuuluu liikenne-ruletissa. Suurin osa kantaväestön autoista on Lada, Elite tai Volga merkkistä. Kuormurit ja linjurit Gaz tai Kamac tuotteita ja lisäksi eläkeikäisiä. Traktoireita näkee yllättävän vähän. Autot on rekisteröityjä, mutta katsastusta ei siellä tunneta. Renkaat ajetaan loppuun niinkuin autotkin. Ajokortti on kuitenkin pakollinen, ajokulttuuri opetellaan omaan luonteeseen sopivaksi. Bensiini on halpaa,vain n. 370 dramia (80 sent/litra)
Jerevanin katuliikenne on pelkkää uhkapeliä, eikä jalankulkijalla ole mitään arvoa. Joitakin liikennevaloja kuopppaisilla kaduilla on. Länsimerkkisillä autoilla on arvomaailmallinen etuoikeus. Poliiseja näkyy harvoin, mutta on paikalla pian jos jotain sattuu. Promilleraja on nolla, mutta valvonta puuttuu. Taakat henkilöautojen katoilla on ihmetystä herättäviä ja tavaroita putoilee pahimmissa töyssyissä.
Julkisen liikenteen bussit ajavat kaasulla ja siksi bussien kattotelineillä on aina useita pitkiä kaasupulloja.Jerevaniin rakennettiin neuvostovallan aikana mittava Metro- verkosto, joka helpottaa paljon kaupungin sisäistä liikennettä. Kaupungilla on suuria parkkiongelmia ja sitä hillitään maksullisilla pysäköinneillä. Länsimaiden tapaan sujuvaan liikkumiseen sopivat moottoripyörät eivät Jerevanin katukuvaan kuulu, vain maaseudulla joitakin vanhoja sivuvaunu-pyöriä voi nähdä tavaran kuljetuksissa. Kypärä/turvavyö pakkoa ei ole.
Rautateitä Armeniassa on joitakin satoja kilometrejä. Liikenne kiskoilla on sattumanvaraista tavaraliikennettä maan sisällä. Yhteyksiä ulkomaailmaan ei ole vaikka radat on sähköistetty ja hyvä kuntoisiakin. Yhtään junaa ei kahdeksan päivän aikana näkynyt. Georgiaan (Gruusia) on rajan ylityspaikkoja joita käyttävät pääasiassa ulkomaalaiset. Rajamuodollisuudet ovat tarkkoja herkkien poliittisten jännitteiden vuoksi.Armenia on hyvin suljettu maa, turismillekin vasta raotellaan ovia.
Postilaitos on vain nimellinen järjestelmä. Postinumero tai osoite-järjestelmää ei Jerevanin ulkopuolella ole. Nelinumeroisia postitoimi-paikkoja joissakin kylissä on tunnistuslukuina. Postilaatikoita tai luukkuja ei ole missään. Kyläkauppojen kautta viestejä toimitetaan perille jos joku sattuu vastaanottajan tuntemaan.Viestintä on pääasiassa suusta suuhun kerrontaa tai huhujen muovailua. Lehtiä tai muita julkaisuja ei maassa voi tilata kotiin, niitä kuitenkin saa asutuskeskuksista lehti-kioskeista.
Postimerkkejä tai lähteviä postilaatikoita saa hakea tosissaan. Jerevanissa kaiketi posti jotenkin kulkee, mutta "posteljooneja" ei missään tapaa. Kirjeissä ei kannata rahaa lähettää edes sukulaisille, muukin posti pääsee perille perin sattuman varaisesti.Paras tapa hoitaa yhteyksiä on viedä itse tuote perille tai soittaa. Kännykät kuitenkin ihme kyllä on näyttävästi esillä katukuvassa, joten nykyaika hiipii hiljaa Armeniaankin. Suuresta mainosvalo määrästä huolimatta ei Nokian jättimainos-tauluja näy missään. Onkohan maa jotenkin köyhänä unohtunut markkinoimisessa.
Armenian urheilu-kulttuuri painottuu pääasiassa voimailu-lajeihin, joissa Armenia hankki neuvosto-vallan aikana emämaalleen useita kultamitaleita olympialaisissa ja MM-kisoissa. Näissä voimalulajeissa Armenia on vieläkin vahvojen miesten maa. Ammunta on noussut nykylajeista näkyvimmin kuuluisuuteen.
Jalkapallo on kuitenkin maan kansallisurheilu, meluisat ottelut on aitoa kansanhuvia ja katsojia riittää. Suomikin on käynnyt Jerevanin stadionilla voittamassa karsinta-otteluita, mutta kunnianosoituksin on aina ulkomaiset voittajat palkittu. Armenian voittaminen nähdään kunniallisena saavutuksena. Entiset Neuvostoliiton sisäiset ottelut päättyivät usein mellakointeihin.
Suurin hetki Armenian jalkapallo-historiassa vuosi 1973 silloin Ararat Jerevan voitti Neuvostoliiton liigamestaruuden ja vielä Cupinkin samana vuonna. Noita mestarijoukkueen numeroituja muistopaitoja voi vieläkin ostaa matkamuistoiksi. Nuorison keskuudessa jalkapallo on jokapäiväistä ajanvietettä. Eräs kuuluisa urheilija maailmalla on myös tennis-tähti Andrei Agassi.
Jerevanissa on paljon muistomerkkejä ja patsaita. Mykistävin on monien kansanmurhien muistomerkki korkealla mäellä.Armenian kansaa on tietoisesti likvidoitu vuosisatojen ajan. Uhrien arviolukujen ollessa n. 1,5 miljoonan paikkeilla. Siellä palaa harmoonisen musiikin soidessa ikuinen tuli vaikuttavin ympäristöin. Muisto-puistossa on myös lukuisten valtio-päämiesten istuttama kuusipuisto, josta löytää myös Suomen presidentin Tarja Halosen istuttaman puun.
Valtavien Stalin ja Lenin patsaiden jalustoille on luotu uudet vapauden symboolit, jotka puistoineen ovat kansalaisten mielenkiinnon syvällisiä kohteita. Vanha neuvosto-valta halutaan unohtaa, vaikka suhteet Moskovaan nähdäänkin tärkeiksi. Kansallis-Oopperan edessä on myös vaikuttava kansallis-säveltäjä Aram Hatzaturjanin kookas patsas. Paljon näkee myös suuria nykytaiteen luomuksia,joilla on lähinnä koristeellinen tarkoitus, upeita luomuksia kuitenkin.
Isojen varjoisten puiden alla kylämaisemissa vanhat miehet vaihtavat uutisia ja pelailevat shakkia tai muita lautapelejä innokkkaan tärkeinä. Nuoremmat seuraavat vieressä älykkäitä siirtoja, mutta neuvomaan ei kukaan uskalla. Kokoontumiset kuuluvat arkipäivään ja vanhoja ihmisiä kunnioitetaan kaikkialla.
Neuvostoliiton hajottua 1990 taitteessa ja Armenian itsenäistyttyä 1991 maa jäi monenlaisten ongelmien alaiseksi. Energia ja poltto-ainehuolto katkaistiin ja vielä Azerbaidzankin vaikeutti maakaasun saantia. Vaikka Armeniassa onkin yksi ydinvoimala ja suuri vesivoimala Seva-järven laskujoessa niin niidenkin käyttö ja huolto riippui paljon Venäjästä . Kaikessa yritettiin hankaloittaa Armenian omatoimisuutta. Kesti aina vuoteen 2003 ennenkuin Armeniassa saavutettiin neuvosto-vallan aikainen elintaso. Nyt kehityksen syke on omassa hallinnassa ja elintason nousuun ovat edellytykset näköpiirissä.
Maan keskiosassa sijaitsee 60 kilometriä pitkä Sevan järvi, joka on Armenian lomahelmi. Siellä on hotelleja ja uimarantoja, sekä vesiliikennettä. Maan presidentinkin kesä-asunto sijaitsee siellä erään suuren niemen kärjessä. Läheiseltä museotieltä vuorilla on huikeat näköalat järvelle. Seva on mittava säännöstely vesiallas, jonka pintakorkeudesta riidellään jatkuvasti loma-asuntojen omistajien ja vesihuollon kesken.Siihen laskee 22 jokea, mutta vain yksi pois valuva joki, jossa tuo suuri vesivoimala on. Kaikki vedet tulevat vuoristoista ja laskuvesi yhtyy alajuoksulla suurempiin jokiin.
Neuvosto-joukkojen lähdettyä Armeniasta, heidän jälkeensä jäi paljon rakenteilla olevia asuntoja ja muita rakennus-kompleksia. Valtavat käytössä olevat asunto-kolossit Jerevanin lähiöissä oli niin ikään huonossa kunnossa ja ovat vieläkin karmeaa katseltavaa. Mitään ei korjata, eikä maalata. Ankeus on Armenian yleisilme. Jerevanin keskusta sensijaan on hyvin huoliteltua ja siistiäkin. Katukuvakin varsin länsimaalainen mainos-valoineen ja merkki muoti-huoneineen. Ihmiset ovat hyvin pukeutuneita, eikä katukuvassa nähnyt yhtäkään shortsia , vaikka oli vielä helleaikakin.
Jerevanissa toimii jätehuoltokin julkisivujen osalta, takapihat ovat kuitenkin unohtuneet. Maaseudulla ei jätehuoltoa sanottavasti ole. Kaikki tien vieret ovat yleisiä kaatopaikkoja. Muovijätteitä pulloineen, rakennusjätteineen ja autonromuineen ovat kaikki tienpenkat loputtomiin täynnä, jota vielä vähäinen kasvullisuus ja puuttomuus korostaa. Jätteen määrät ulottuu kaikkialle ja vuosikymmeniä vanhoja alkuheitoksia. Maaseudulla ei pihasiisteyttä tunneta, pihapiiritkin on vihannesten hyötykäytössä, eikä lepäily/auringonotto mielihyvää siellä tiedosteta lainkaan. Elämä on aina jonkin tekemistä, lomat ei kuulu työväestön etuihin.
Kaiken kattava vesihuolto näkyy kaikkialla. Neuvosto-vallan aikana rakennetut veden keräilykanavat vuorien rinteillä toimivat rapautumisesta huolimatta. Sieltä vesi johdetaan maanpäällisiä putkistoja myöden lähes joka paikkaan. Tuhansien kilometrien putkistot kiemurtelevat tien varsia ja haarautuvat tarvekohteisiin aina kasvitarhoja myöden.Porttien ja teiden yli putkistot on nostettu tarvittavaan korkeuteen. Vesi on maassa toistaiseksi ilmaista, mutta sähkö ja maakaasu maksaa. Sähköä tosin pihistellään kantaverkosta omilla virityksillä ja korrupktiokin toimii energian laskutuksessa. Viemäröintiäkin on, mutta lopputuote katoaa salaisesti luontoon.
Karjatalous paimenineen on yleinen näky. Satapäiset lehmä-ja lammaslaumat vaeltavat laaksoissa ja vuorten rinteillä. Samoja eläimiä näkyy myös " moottoriteiden" keskivihreillä syömässä vähäistä ruohoa. Kulkukoiria on myös paljon tienvarsien jätteitä tonkimassa. Joitakin aasejakin näkyy tolkuttomine kuormineen, joita ratsastavat paimenet hoputtaa määrän päähänsä.
Tien varsilla on myös nauhanomaisesti hedelmien ja vihannesten kauppiaita pienissä asutuissa kojuissa. Tarjolla on omenoita, rypäleitä, tomaatteja, vesimelooneja,erilaisia hilloja, mutta paljon myös erilaisia vihanneksia ja kuohkeita erilaisia leipiä/leivonnaisia. Hinnat ovat mitättömän alhaisia ja tuotteet hyvin herkullisia ja maukkaita.
Maaseudun aamu alkaa kukkojen kiekunalla jota koirien haukunnat säestävät, pihoissa on myös paljon kanoja, kalkkunoita ja jopa sikojakin. Lapset lähtevät kouluun ja muu väki askareilleen pihapiiriin tai pelloille. Talot ovat yleensä hataria ja ikkunat yksinkertaisia, tämän vuoksi kylmiä talvia-aikaan, onhan maan keskikorkeus noin kilometrin meren pinnasta. Lämmitysaineeksi kelpaa kaikki palava. Helposti saatavaan lehmänlantaankin sekoitetaan olkia ja kuivatetaan aitojejen päällä tai pihoilla kuiviksi koviksi kakuiksi, jotka sitten varastoidaan talven varalle. Näillä lantabelleteillä pystymään pitämään asunnot käyttökelpoisina talven ajan polttamalla näitä kakkuja takkauuneissa. Joihinkin kyliin on jo vedetty maakaasu-putkistoja, mutta niihin ei luoteta. Azerbaidzanin kautta tuleva kaasu oikuttelee joskus sodan muistutuksena.
Neuvosto-vallan aikana maassa oli ideologinen päiväkoti-järjestelmä lapsille jolla kasvatettiin lapset Neuvostoliiton erinomaisuuteen. Nyt tätä järjestelmää ei enään sanottavasti ole, vain rikkailla on omat tarhansa. Perheet ovat taas kunniassa. Kotitalouksissa asuu yhteisesti jopa neljä sukupolvea. Eläke-järjestelmä on avuton, joten vanhukset pitää hoitaa omassa perheessä. Sairaalaan pääsy on vaikeaa ja lääkkeet hyvin kalliita.
Tämä perhevastuu on hyvä tapa hoitaa sosiaaliset ongelmat ja sen lisäksi kaiken ikäisille on muovautunut oma toiminta piirinsä perheen töiden jakamisessa.
Syntyvyyden lasku on huolestuttava. Syntyvyys on enään 1,4 % kun se neuvostovallan aikana oli 3,4 %. Rikkaat armenialaiset liikemiehet ovat tästä syystä huolestuneita kansakunnan tulevaisuudesta. He ovatkin vapaaehtoisesti panostaneet tähän asiaan paljon. Uusia avioliittoja solmitaan heidän kustannuksillaan massa-tapahtumina stadioneilla. Lapsista maksetaan tuntuvia palkkioita ja summa nousee mitä enemmän lapsia tulee. Näin edesautetaan armenialaisen kansanrodun säilymistä.
Lapset nähdään kaikessa tulevaisuuden turvaajina, se on myöskin ikääntyville varmin koti-hoidon tuki.
Lasten naittaminen vanhempien tekemillä kaupoilla on vielä osa tätä päivää, mutta nyt näistä kauppa-avioliitoista voi osapuolet kieltäytyä lain turvin. Yksinhuoltajuus on raskas taakka ydinperheelle, siksi tahtoon liittyvä avioliitto nähdäänkin nykyisin kaikkein turvallisimpana.
Häät vihkimisiseen on melukas ja värikäs tapahtuma. Erikoiset vihkimispaikat ovat suosiossa ja autosaattueet ovat etuajo-oikeutettuja liikenteessä ja äänimerkit soivat jatkuvasti. Häälahjat annetaan aina morsiamelle takuuksi itsenäisyydestä ja hääyötä kunnioitetaan viimeisenä neitsyysyönä. Joissakin suvuissa jopa anopit tarkistavat hääyön lakanat ennenkuin sallittu parisuhde voi alkaa.
Ruokaa ja juomaa riittää juhlinnan pääohjelmana, jossa on myös paljon musiikkia tarjolla. Autojen ja juhlapaikan koristelut ovat todella häikäisevän värikkäät. Juhla-asut korostavat vielä hääparin yhteisen taipaleen aloittamisen kunnioittamista.
Mieleenpainuvaa oli olla juhlavieraana eräässä leipomo-liikkeessä, jossa valmistettiin kuuluisaa ohutta Lavas-leipää. Koko perhe oli paikalla tarjoamassa meille perinneruokia vartaineen ym. herkkuineen. Ateriointi tapahtui perinteisten kansallisten juomatapojen mukaan ja sydämellinen yhteislounas kesti kolmisen tuntia. Neljä sukupolvea asui kookkaassa talossa yhteistaloudessa, jossa suvun vanhin oli kaikkein kunnioitetuin.
Vakava sairastelu vain valitettavasti ahdisti vanhinta leskirouvaa. Kuitenkin hän jaksoi iloita kanssamme välillä leväten. Keräsimme pienen kolehdin hänen lääkemaksuilleen. Sairaalat ja lääkkeet ovat vaikeasti tavoiteltavia asioita Armeniassa. Meidän muistamisemme otettiin kuitenkin kiitollisena vastaan tässä muodossa, muutoin rahan antaminen vieraan varaisuuteen on armenialaisille suuri loukkaus.
Kansanperinnettä turisti-tarpeeseen voi saada kohtuu hintaan aikaan myös Jerevanissa. Viihtyisät pienet ravintolat tarjoavat perinne-ruokaa ja perinne-musiikkia viihtyisässä cityssä kaiken ylellisimmän tarjonnan vastapainoksi. Ooppera, teatterit, museot ja pää-katedraali ovat kokemisen arvoisia. Pikkukaupoista löytää myös kaikenlaista kotiin tuotavaa kohtuu hinnoin.
Armeniassa on koulupakko ja oppivelvollisuus on 10 vuotta, jonka jälkeen voi hakeutua yliopistoon tai ammatilliseen oppilaitokseen. Koululaisille on koulukyytejäkin, mutta koulu-ruokailua ei ole. Koululaiset ovat hyvin pukeutuneita ja aidosti iloisia. Ketään ei jätetä yksin huolineen, heikompia avustetaan yhteisvoimin. Armenian kieli ja aakkoset ovat ainutlaatuisia. Eräällä ylängöllä on suurikokoinen aakkospuisto, jossa nuo kaikki 36 aakkosta on näyttävästi patsaina esillä.
Myös asevelvollisuus on pakollinen ja se kestää 2 vuotta. Varusmiehiä ei juuri näe, kasarmit ovat aika suljettuja. Upseereja kuitenkin tapaa ainakin Jerevani kaduilla. Ilmamelua ei ole, maan koon huomioiden ilmavoimille ei ole lentotilaa. Helikoptereita kuitenkin joskus näkyy tarkkailu,- sekä huoltotehtävissä. Herkän poliittisen ja maantieellisen aseman vuoksi Armenian rajoja valvotaan tarkasti.
Armenian uskonnollinen kulttuuri on näkyvää kirkkoineen ja luostareineen. Uskovaisuus on aitoa ja vanhoja tapoja kunnioittavaa. Ikivanhoja kirkkoja on kaikkialla ja niissä pidetään edelleen messuja. Pääsiäinen on suurin kirkollinen juhla-aika. Paikallisten ihmisten lisäksi ns. pyhillä paikoilla käy myös turisteja eri maapallon osista. Kristinuskon alkuseutuna Armenia on todella mielenkiintoinen maa, eikä sitä ole vielä massa-turismi pilannut. Armenian kirkko on itsenäinen oma uskonto-kuntansa, eikä se kuulu minkään kirkkokunnan alaisuuteen. Kirkkokuntaa johtaa katolikos Karekin II . Vatikaanin paavi Johannes Paavali II on kuitenkin kirkon vieraana käynnyt vuonna 2001. Vierailulla maassa on käynnyt myös Venäjän presidentit Putin 2001 ja Medjeved lukakuussa 2008, sekä lukuisia muita valtion päämiehiä.
Armeniasta jäi mieleen eräänlainen mystiikka ja luonnon karu kauneus. Kontaktin haluiset tummatukkaiset armenialaiset jättivät itsestään ystävällisen ja vieraan varaisen kuvan, joka lisäksi oli aitoa. Vaikka elämän tempo olikin asutus-keskuksissa varsin kiihkeää ja meluisaa niin jotain Suomen 1950-60 lukujen tapaista elämää sieltä vertailukohdaksi löytyi.
Hintataso on varsin alhainen ja rahayksikkö Dram helposti miellettävä.Kyläkaupoista (lähinnä kioskeja) sai tarvittavia artikkeleja ostaa ja ne olivat melkein aina auki. Jauhot myytiin pusseihin suoraan säkeistä ja joitakin lihatuotteitakin sieltä löytyi. Tupakka on halpaa ja sitä poltetaan paljon. Mitään tupakka-lakia ei maassa ole, kirkot ovat ainoita paikkoja jossa ei sauhuteta muuta kuin suitsukkeita. Palanen "sielua" jäi sinne Armeniaan, kohtalon kansoja olemme heidän kanssaan. Kiitokset !
Armenian kirkon historiasta ja uskonnosta on niin paljon kirjallista tietoa, että siihen alueeseen en tämän enempää puutu. Lopuksi kuitenkin pieni luettelo siitä,missä kannattaa käydä meidän matkaseurueemme ohjelman tavoin:
Amberdin linnoitus 700-luvulta 2300 metrin korkeudella,paikalla myös kirkko.
Echmiadzin on Armenian Apostolisen kirkon keskus, sen katedraalin alla sijaitsee eräs ensimmäisistä kristillisistä kirkoista ajanlaskumme alussa.
Khor Virap lähellä Turkin rajaa Ararat vuoren lähistöllä on Armenian virallisen valtiouskonnon koti vuodelta 301 jkr
Garni on ns. pakanatemppeli jossa on myös muinainen roomalainen kylpylä. Geghardin luolaluostari huikeissa maisemissa messu palveluksineen ja eläin uhreineen on elämys, samoin Noravak luostari kauniin rotkon rienteillä. Seva-järvi on nähtävyys, mutta myös Jerevanissa tasavallan aukio ja kansallismuseo, sekä muut jo edellä mainitut paikat.
Teksti: Wete Myllymaa